Syksyinen tervehdys Kuopiosta! Tällä kertaa ruudun toisella puolella istuu KuoLO ry:n IT-vastaava Minna Särkkälä.
Allekirjoittanut on juuri aloittanut viidennen vuoden lääkiksessä (klinikkatäti…), joten kesä meni ensimmäisen oikean lääkärikesän merkeissä Mikkelissä neurologian vuodeosastolla. Valitsin paikan hirveän aikaisin, jopa ennen neurologian kurssia. Neurologian kurssi oli kiireinen, mutta mielenkiintoinen, ja ilokseni huomasinkin, että töissä oleminen on vielä mielenkiintoisempaa kuin opiskeleminen. Mikkelille ja Mikkelin keskussairaalan neurologialle siis iso peukku!
Töissä olemisen tahti on erilaista kuin opiskelu. Päivät ovat tunneiltaan pidempiä, mutta kandina työtä ei koskaan tehdä yksin. Sairaaloiden on aina pidettävä huoli siitä, että kandeilla on seniorilääkäri vahtimassa touhua. Lisäksi minulle piti seuraa kolme kappaletta amanuensseja. Lääketieteen opiskelun pääasiallinen piirre on stressi, joka ei ole läheskään yhtä päällepainavaa oikeissa töissä. Työt jäävät työpaikalle ja vaikka joku potilaista joskus jää mieleen pyörimään, ei se aiheuttanut minulle yhtä paljon stressiä kuin opiskelut ja esimerkiksi tulevat tentit.
Uusista kokemuksista ja työinnosta huolimatta oli taas kivaa päästä koulunpenkille ja oppimaan uutta, varsinkin kun ensi kesänä pääsee ensimmäistä kertaa terveyskeskukseen töihin ja siihen mennessä pitäisi varmaan jo osata jotain.
Viides vuosi alkoi elokuun puolessa välissä lastenpsykiatrian kurssilla. Tässän kurssissa kiehtovinta on se, miten paljon merkitystä lapsuuden tapahtumilla on tulevaisuuden sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Seuraava julkaisuni onkin 10 Screw to Up a Child – lastenpsykiatrian perusteet.
Hyvää alkusyksyä kaikille!
Minna Särkkälä
KuoLO ry:n IT-vastaava